Ooga Booga

Jotenkin onnistuin varioimaan siskonpoikani joululahjapipon tonttulakista. Onneksi se näyttää päässä enemmän smurffilakilta kuin tonttulakilta - eikös Smurffit ole tulleet taas muotiin uuden elokuvan myötä? No mutta kuitenkin, pipo Ooga Booga -trikoota, vuori velouria. Sopinee käytettäväksi kevään lauhemmilla keleillä.

 

Joulua meidänkin kotiin

Lisäilen tässä vähitellen Ompelusopessa aikaansaamiani tuotoksia. Tonttuja emme halunneet Jouluksi kotiimme hyppelemään, joten tämä kangas (josta loppujen lopuksi sain tehtyä vain pöytäliinan) sopi vallan mainiosti. Paksu puuvilla on kieltämättä kiitollista ommeltavaa verrattuna noihin liukkaisiin / rullautuviin / muuten vain hankaliin kankaisiin. Tässä joululiina kaikessa yksinkertaisuudessaan.

 

Katastrofibögät

Tässä vaiheessa en omistanut vielä saumuria ja yritin tehdä pojalleni housut joustofroteesta. Jokainen ko. kangasta käsitellyt varmasti tietää kuinka ihanasti reunat rullautuu ja millaista "silppua" kankaasta lähtee. Ompelin housut työllä ja vaivalla, huolittelua en jaksanut edes enää ajatella saatuani bögät valmiiksi. Sitten keksin, että housut näyttävät aivan liian lyhyiltä pojalleni, joten ratkaisin pulman ompelemalla lahkeensuihin vielä ylimääräiset kuminauhakujat. Ei olisi kannattanut. Ehkä kaivan nämä tuolta kaapinperukoilta ja hurautan saumat uudestaan sekä poistan kuminauhakujat. Oppia ikä kaikki. Siinä ainakin sadistinen ala-asteen opettajani oli oikeassa. Tässä lopputulos...

Ihan vähän kasvuvaraa. Eli työn alle ja housut käyttöön, kangas on kuitenkin mukavan retroa ja epäilemättä noissa on mukava viilettää.


 

Pakkasaamun pohdiskelua

Rauha voi olla vain nykyhetkessä. On naurettavaa sanoa: " Odota kunnes saan tämän tehdyksi, sitten voin elää rauhassa." Mikä on "tämä"? Loppututkinto, työ, talo, velanmaksu? Jos ajattelee näin, rauhaa ei koskaan tule. Nykyistä "tätä" seuraa aina jokin uusi. Jos ei elä rauhassa tässä hetkessä, ei pysty siihen ikinä. Jos haluaa todella saada rauhan, on oltava rauhassa juuri nyt. Muuten on vain "toivo rauhasta jonakin päivänä". - Thich Nhat Hanh-

Tästä on hyvä siirtyä Ompelusopen puolelle peruspaidan pariin ja samalla pohtia omaa elämänasennettani, joka on valitettavan lähellä ylläolevaa kirjoitusta. Haastan itseni elämään tässä hetkessä - ihan rauhassa - murehtimatta menneitä tai tulevia.

Pohdiskelun jälkeen sopessani valmistui se peruspaita (onko se sitten peruspaita levenevine hihoineen ja hieman erikoisine miehustoineen), sain pitkään keskeneräisenä lojuneen hameen valmiiksi, viimeistelin lisäksi maailman helpoimman boleron (tämäkin odottanut viikkoja toiseen hihansuuhun vain pitsiä). Kaikinpuolin hyvä sunnuntai siis.

Pari kangasta

Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja päivittää tänne blogiin nuo tähän mennessä aikaansaamani ompelukset. Johan noita on kertynyt, niin valmiita kuin lipaston perukoille unohtuneita  keskeneräisiä. Lähinnä kylläkin pientä näpertelyä, kun käytössä oli aikansa vain ompelukone. Nyt kun olen myös onnellinen saumurin omistaja, vaatteita alkaa valmistumaan - se on sitä ompeluniloa :)

Kävin hetki sitten läheisen Halpahallin loppuunmyynnissä ja meno oli (ketään loukkaamatta) kuin aikanaan Neuvostoliitossa. Hyllyillä tavaraa siellä täällä, pakkauksia revitty auki, ihmiset kahmivat tavaraa kärryihinsä minkä ehtivät. Eipä siellä juuri mitään enää ollut, mutta pari kangasta lähti mukaan. Pöytäliina ja essu. Pöytäliinasta ajattelin tehdä itselleni kesämekon. Kiva retrohenkinen kuosi tuntuu olevan kuin luotu kietaisumekoksi ja sopivan kaavan etsiminen voi alkaa. Essusta riittää kangasta monenlaiseen pieneen näpertelyyn. Tällä hetkellä Ompelusopessa valmistuu kesäinen tilkkuhame, kuminauhaa vyötärölleen odottelee toinen hame ja mustasta trikoosta on tekeillä peruspaita.

Halpahallin halvat kankaat 

Puuvillakankaita ja nappeja Ompelusopen hyllyllä

 Kaikenlaista härpäkettä Ompelusopessa

 

Mekko valmistui juuri ajallaan

Tässä se lopultakin on, mekko johon rakastuin. Otin kuvan hotellihuoneessa, järkkärin keikkuessa kameralaukun päällä, joten se on vähän alasuunnasta otettu. Harmi ettei miehusta tule kuvassa esille, mielestäni se on pitkälti "se juttu" tässä mallissa. Vyön teen vielä ja aivan varmasti tulen tällä kaavalla tekemään monta mekkoa - erilaisin pienin lisäyksin.

Arkinen retrohenkinen mekkoni...

...joka on vielä viimeistelyä vaille valmis. Ihastuin ensin kankaaseen ja nyt rakastuin tähän helposti (?) tehtävään mekkoon. Vaikka vatsani pömpöttääkin ja persjalkaisena kainuulaisena mekko ei täysin istu selästä (ei, en todellakaan osaa tehdä mittojeni mukaan), en voi olla ihailematta sen muotoja - kauniisti kaartuvaa uumaa, naisellista miehustaa ja ennen kaikkea leveneviä hihoja, jotka ovat auki kyynärpäästä alkaen. Ah! Luulenpa, että tällä kaavalla syntyy vielä monta mekkoa erilaisista kuoseista ja materiaaleista. Tekisinkö tähän vielä huolettoman vyön? Vai ompelisinko päälle taskut? Ehkä molemmat. Tai ehkä annan tämän olla juuri tällainen - mekko johon rakastuin.

Kuvat täysin viimeistelemättömästä mekosta. Selittelyn makua, hmm.

Onneton paitaprojekti

Järjestyksessä toinen projektini oli virallisesti lohikäärmepaita pojalleni. Taisteltuani hihojen asettumisen kanssa ja lopulta onnistuttuani kohtasin uuden haasteen - kauluksen kanttauksen. Periaatteessa kyllä tiedän miten se tapahtuu, ihan kuvalliset ohjeetkin olen katsonut läpi, mutta kahden ratkomisen jälkeen (toinen näistä tuplaneulalla tikattuna...) luovuin projektista. Paita mahtuisi vielä vallan mainiosti eskari-ikäiselle pojalleni, mutta en keksi millään sitä salaisuutta, jolla saisin kauniin kanttauksen kaulukseen. Ratkomaan en ala enää kertaakaan. Osaisiko joku vielä neuvoa aloittelijaa tässä haasteessa? 


Onneton paita ->

Pipo pukinkonttiin

Olin kerrankin ajoissa ja päätin tehdä pipon siskontytölleni joululahjaksi. Kuinka pipo sai muotonsa, jääköön se kertomatta... Mutta päällinen trikoota, vuori velouria ja kukkakedolla liihottelee virkattu perhonen.

Tästä kaikki alkoi...

Päätin ommella itse verhot uudelle toimistollemme ja pyysin äidiltäni ompelukonetta lainaan. Melkein suorat paneeliverhot kankaasta syntyi, samoin melkein suora kaitaliina. Sittemmin on tullut ommeltua sitä sun tätä, hankittua käytetty saumuri (mutta ei vieläkään sitä omaa ompelukonetta) ja rakennettua oma pieni ompelusoppi työhuoneeseen. 

04.11.2011 valmistui paneeliverhot ja kaitaliina Finlaysonin Coronna -kankaasta.