Juhla-/bilemekko

Ompelin tämän mekon hääjuhlien ystäväbileisiin. Noin yhdeksän tunnin raadannan jälkeen täyspitkä mekko oli valmis. Jotenkin tuli tunne, että ehkä olen ylipukeutunut täyspitkässä mekossa (tuo kangas kun sattuu olemaan turhan juhlavaa), joten pätkäisin mekon polvimittaiseksi. Toimi juhlissa paremmin. Juju on ehdottomasti erikoiset hihat. Tätäkin kaavaa tulen käyttämään useamman kerran, tosin arkisemmalla kuosilla. Bilettäminen kun on kohdallani jo mennyttä elämää.

Mekko on rypistynyt ikävästi istuessa, mutta jätettäköön rypyt nyt omaan arvoonsa.

Viinipullojen uusi elämä

Vallan mainio tapa hyödyntää viinipullot (mikäli laiskottaa viedä niitä palautukseen) on nämä huput, joihin voi käyttää luovuutta niin paljon kuin sitä sillä hetkellä löytyy. Tässä kolme versiota, jotka hurautin nopeasti saumurilla jämäpaloista ja lisäilin härpäkkeitä. Tottakai.

Neulatyynyjä

Ihastukseni neulatyynyihin ei ota laantuakseen ja niitä tehtailen mielelläni. Tässä pari jo aiemmin tekemääni neulatyynyä. Pitänee tehdä lisää, eihän nämä riitä mihinkään!

Äitiä lahjoin perusrouskuttimen lainasta neulatyynyjen muodossa. Äidin neulatyyny kun on vuodelta -66 ja sen vanu jo sen verran kovaa ettei neulat uppoa kuin pientä väkivaltaa käyttäen.

Kuppi ->

Äidille meni myös tämä Ompelusoppi Nappi&Neulan logostakin tuttu ranteeseen laitettava neulatyyny. Oli kuulemma kätevä, kun ei tarvinnut enää kurotella neulatyynyä toiselta puolelta pöytää. Niinpä! 

Nämä möllöttävät Ompelusoppeni pöydällä. Härpäkkeitä pitää näissä näpertelyissäni aina olla, tuntuvat muuten jotenkin niin alastomilta ->

Heti tuli inspis näitä katsellessani eli nyt miettimään mistä kankaasta ja millaisilla härpäkkeillä varustettuna seuraava(t) syntyy.

Tekeleitä ja ompeluksia

Päivittelen noita vanhoja ompeluksiani ja tekeleitäni. Mitään kovin haastavaa näissä ei ole, lähinnä totuttelua ompelukoneeseen pitkän tauon jälkeen. Myöhemmin sitten totuttelua uuteen ompelukoneeseen sekä saumuriin ja sen myötä vähän haastavampaakin ompelusta.

Tein jättityynyt koko porukalle (n. 80cm x 80cm), hyvin on kelvanneet köllimiseen ja telkkarin katseluun.


Eero Aarnion suunnittelemat dinot ->

 

Vallilan Kelohonka ->

   

Angry Birdsejä ->

 

Tyyny testissä ->  

 

Pöllömekko, joka ei varmaankaan koskaan valmistu. Kanttinauhaa jäi uupumaan juuri toisen hihansuun verran ja vaikka olenkin hankkinut sitä lisää niin into tehdä valmiiksi jotenkin lässähti. Maybe someday ->

Itse tekemiäni nappeja->

Vanhoista farkuistani tuunattu hame. Jätin tarkoituksella huolittelematta ja silitin vielä perhosen liihottelemaan kohti kesää ->

 

Joululahjaliina anoppilaan. Ruskealla pohjalla vaaleansiniä palloja, lisäksi silitin pari perhosta jottei jäisi kovin tylsäksi ->

Pipo itselleni maastokuvioisesta trikoosta, vuori sammalenvihreää velouria. Virkattu kukka sivussa ->

Pipo miehen teini-ikäiselle pojalle toiveiden mukaan eli maastokuvioitua trikoota ja vuori oranssia velouria. Lisäksi vielä joku pahis silityskuvana pipon sivussa ->

Ja siinä molemmat :) Kumpi olikaan kumman?

Jälleen tuunausta eli ompelin mustaan valmismekkoon keltaisesta satiinista leveän kauluksen. Tämäkin on kesken, pitäisi vielä huolitella kaulus loppuun. Helman halkioon ompelin vielä satiininauhasta rusetin ja asettelin keskelle mustan napin ->

Jokin näissä neulatyynyissä kiehtoo, niitä on tullut tehtailtua liukuhihnaperiaatteella ja lisää epäilemättä tulee. Tämä versio trikoota, somisteena valkoista pitsiä, pinkkiä nauhaa ja rusetti. Ranteeseen laitettava malli eli alla menee säädettävä kuminauha ->

Tein  silityslautaan kaksipuoleisella tarranauhalla kiinnitettävän monitoimitaskun neulatyynyn kera. Myöhemmin otin sen uusiokäyttöön ja nyt se on yksi osa vyötärölle kiinnitettävää "ompelijanvyötä", siitä kuva myöhemmin ->

Ompelusopen luova kaaos

Eipä ole tullut päiviteltyä blogia vaikka niin kovasti itselleni vannoinkin, että nyt laitan tähän astiset ompelukset blogiin. Ehkä laitan ne klönttänä sen enempiä kertomatta niistä mitään tarinaa. 


Ompelusoppeni sai alkunsa, kun armas mieheni sai tarpeekseen ruokapöydällä seilaavista kankaista ja ompelukoneesta. Päätimme sitten, että otan käyttöön työ- / musiikkistudiomme - siellä saan ihan rauhassa ommella ja levittäytyä kankaiden ynnä muiden härpäkkeiden kanssa. No, olen ottanut asian kirjaimellisesti. Ompelu on vähentynyt kummasti, johtuneeko sitten siitä, että esim. silityslautaa ja -rautaa on mahdotonta käyttää. Tässäpä kuvat Ompelusoppi Nappi&Neulan alusta sekä tämänpäiväinen tilanne. Joku saattaa jopa huomata hienoisen eron...

Ompelusoppi ennen ->

Ompelusoppi nyt (lipaston takana on iiiiso kasa kankaita...) ->

Armania ja Versacea

Onnistuin tekemään täysin vahingossa nämä löydöt kangaskaupasta ja vieläpä edulliseen hintaan. Versace oli pakanloppu ja Armani ainoa pala, joka koko kaupunkiin oli tuotu. Versace trikoota ja Armani paksua "jotakin". Juhlavaa ainakin. Aikamme myyjän kanssa pähkäiltyämme tulimme Armanin kankaan kohdalla siihen tulokseen, että harmahtava puoli on oikea, vaikka mielestäni nurja puoli on juhlavampi ja muutenkin tyylikkäämpi. Ero on niin pieni, että tuskinpa kukaan huomaisi kankaan olevan nurinpäin, jos sen puolen valitsisin. 

Päässä lyö tyhjää miettiessäni mitä kankaista tekisin, etenkin Versacesta, jota on kuitenkin vain se pakanloppu eli noin 150 x 150cm. Ehkä tunika? Perushametta en ainakaan halua tästä kankaasta tehdä, niitä nimittäin on tullut tehtailtua aina kun en muuta ole keksinyt. Armanista riittää juhlavaan mekkoon. Mutta olipa kiva yllätys, että myös designkankaita löytyy silloin tällöin kohtuuhintaan. Ja ihan vahingossa :)

Versace ->

Armani ->

Kuvassa sekä oikea että nurja puoli. Luonnossa ero ei ole todellakaan suuri. Nyt kyllä tarvisin jo apua päättääkseni kumpaa puolta käytän...
 

Ompelusoppi Nappi&Neula esittää...

...tadaa! Soppi sai arvoisensa tulokkaan. Tässä se on, suoraan pakasta vedetty Pfaff Ambition 1.0

Myönnettäköön, että tämä herkullisen värinen ompelukone lienee hieman eksyksissä Ompelusoppeni sekamelskassa. Hieman eksyksissä on myös ompelukoneen onnellinen omistaja ommeltuani äitini yksinkertaisella koneella sekä omalla perussaumurillani. Äidin perusrouskutin tuntuu välillä niin kotoisalta perusompeleineen ja kiinnijuuttuvine lankoineen, että tekisi melkein mieli nostaa se pöydälle uutukaisen sijaan.

Selailtuani kylmän hien vallassa ohjekirjaa päätin kuitenkin uskaltautua kokeilemaan suoraa ommelta. Voiko ompeleminen olla noin helppoa? Kone toimii kuin unelma kaksoissyötön ansiosta, eikä neula&lanka jumita paksumpiinkaan kohtiin tekemään valtavaa lankamöykkyä. Aika hyvästellä perusrouskutin ja tehdä kunnolla tuttavuutta tämän toisen kanssa.

Ooga Booga

Jotenkin onnistuin varioimaan siskonpoikani joululahjapipon tonttulakista. Onneksi se näyttää päässä enemmän smurffilakilta kuin tonttulakilta - eikös Smurffit ole tulleet taas muotiin uuden elokuvan myötä? No mutta kuitenkin, pipo Ooga Booga -trikoota, vuori velouria. Sopinee käytettäväksi kevään lauhemmilla keleillä.

 

Joulua meidänkin kotiin

Lisäilen tässä vähitellen Ompelusopessa aikaansaamiani tuotoksia. Tonttuja emme halunneet Jouluksi kotiimme hyppelemään, joten tämä kangas (josta loppujen lopuksi sain tehtyä vain pöytäliinan) sopi vallan mainiosti. Paksu puuvilla on kieltämättä kiitollista ommeltavaa verrattuna noihin liukkaisiin / rullautuviin / muuten vain hankaliin kankaisiin. Tässä joululiina kaikessa yksinkertaisuudessaan.

 

Katastrofibögät

Tässä vaiheessa en omistanut vielä saumuria ja yritin tehdä pojalleni housut joustofroteesta. Jokainen ko. kangasta käsitellyt varmasti tietää kuinka ihanasti reunat rullautuu ja millaista "silppua" kankaasta lähtee. Ompelin housut työllä ja vaivalla, huolittelua en jaksanut edes enää ajatella saatuani bögät valmiiksi. Sitten keksin, että housut näyttävät aivan liian lyhyiltä pojalleni, joten ratkaisin pulman ompelemalla lahkeensuihin vielä ylimääräiset kuminauhakujat. Ei olisi kannattanut. Ehkä kaivan nämä tuolta kaapinperukoilta ja hurautan saumat uudestaan sekä poistan kuminauhakujat. Oppia ikä kaikki. Siinä ainakin sadistinen ala-asteen opettajani oli oikeassa. Tässä lopputulos...

Ihan vähän kasvuvaraa. Eli työn alle ja housut käyttöön, kangas on kuitenkin mukavan retroa ja epäilemättä noissa on mukava viilettää.


 

Pakkasaamun pohdiskelua

Rauha voi olla vain nykyhetkessä. On naurettavaa sanoa: " Odota kunnes saan tämän tehdyksi, sitten voin elää rauhassa." Mikä on "tämä"? Loppututkinto, työ, talo, velanmaksu? Jos ajattelee näin, rauhaa ei koskaan tule. Nykyistä "tätä" seuraa aina jokin uusi. Jos ei elä rauhassa tässä hetkessä, ei pysty siihen ikinä. Jos haluaa todella saada rauhan, on oltava rauhassa juuri nyt. Muuten on vain "toivo rauhasta jonakin päivänä". - Thich Nhat Hanh-

Tästä on hyvä siirtyä Ompelusopen puolelle peruspaidan pariin ja samalla pohtia omaa elämänasennettani, joka on valitettavan lähellä ylläolevaa kirjoitusta. Haastan itseni elämään tässä hetkessä - ihan rauhassa - murehtimatta menneitä tai tulevia.

Pohdiskelun jälkeen sopessani valmistui se peruspaita (onko se sitten peruspaita levenevine hihoineen ja hieman erikoisine miehustoineen), sain pitkään keskeneräisenä lojuneen hameen valmiiksi, viimeistelin lisäksi maailman helpoimman boleron (tämäkin odottanut viikkoja toiseen hihansuuhun vain pitsiä). Kaikinpuolin hyvä sunnuntai siis.

Pari kangasta

Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja päivittää tänne blogiin nuo tähän mennessä aikaansaamani ompelukset. Johan noita on kertynyt, niin valmiita kuin lipaston perukoille unohtuneita  keskeneräisiä. Lähinnä kylläkin pientä näpertelyä, kun käytössä oli aikansa vain ompelukone. Nyt kun olen myös onnellinen saumurin omistaja, vaatteita alkaa valmistumaan - se on sitä ompeluniloa :)

Kävin hetki sitten läheisen Halpahallin loppuunmyynnissä ja meno oli (ketään loukkaamatta) kuin aikanaan Neuvostoliitossa. Hyllyillä tavaraa siellä täällä, pakkauksia revitty auki, ihmiset kahmivat tavaraa kärryihinsä minkä ehtivät. Eipä siellä juuri mitään enää ollut, mutta pari kangasta lähti mukaan. Pöytäliina ja essu. Pöytäliinasta ajattelin tehdä itselleni kesämekon. Kiva retrohenkinen kuosi tuntuu olevan kuin luotu kietaisumekoksi ja sopivan kaavan etsiminen voi alkaa. Essusta riittää kangasta monenlaiseen pieneen näpertelyyn. Tällä hetkellä Ompelusopessa valmistuu kesäinen tilkkuhame, kuminauhaa vyötärölleen odottelee toinen hame ja mustasta trikoosta on tekeillä peruspaita.

Halpahallin halvat kankaat 

Puuvillakankaita ja nappeja Ompelusopen hyllyllä

 Kaikenlaista härpäkettä Ompelusopessa

 

Mekko valmistui juuri ajallaan

Tässä se lopultakin on, mekko johon rakastuin. Otin kuvan hotellihuoneessa, järkkärin keikkuessa kameralaukun päällä, joten se on vähän alasuunnasta otettu. Harmi ettei miehusta tule kuvassa esille, mielestäni se on pitkälti "se juttu" tässä mallissa. Vyön teen vielä ja aivan varmasti tulen tällä kaavalla tekemään monta mekkoa - erilaisin pienin lisäyksin.

Arkinen retrohenkinen mekkoni...

...joka on vielä viimeistelyä vaille valmis. Ihastuin ensin kankaaseen ja nyt rakastuin tähän helposti (?) tehtävään mekkoon. Vaikka vatsani pömpöttääkin ja persjalkaisena kainuulaisena mekko ei täysin istu selästä (ei, en todellakaan osaa tehdä mittojeni mukaan), en voi olla ihailematta sen muotoja - kauniisti kaartuvaa uumaa, naisellista miehustaa ja ennen kaikkea leveneviä hihoja, jotka ovat auki kyynärpäästä alkaen. Ah! Luulenpa, että tällä kaavalla syntyy vielä monta mekkoa erilaisista kuoseista ja materiaaleista. Tekisinkö tähän vielä huolettoman vyön? Vai ompelisinko päälle taskut? Ehkä molemmat. Tai ehkä annan tämän olla juuri tällainen - mekko johon rakastuin.

Kuvat täysin viimeistelemättömästä mekosta. Selittelyn makua, hmm.

Onneton paitaprojekti

Järjestyksessä toinen projektini oli virallisesti lohikäärmepaita pojalleni. Taisteltuani hihojen asettumisen kanssa ja lopulta onnistuttuani kohtasin uuden haasteen - kauluksen kanttauksen. Periaatteessa kyllä tiedän miten se tapahtuu, ihan kuvalliset ohjeetkin olen katsonut läpi, mutta kahden ratkomisen jälkeen (toinen näistä tuplaneulalla tikattuna...) luovuin projektista. Paita mahtuisi vielä vallan mainiosti eskari-ikäiselle pojalleni, mutta en keksi millään sitä salaisuutta, jolla saisin kauniin kanttauksen kaulukseen. Ratkomaan en ala enää kertaakaan. Osaisiko joku vielä neuvoa aloittelijaa tässä haasteessa? 


Onneton paita ->

Pipo pukinkonttiin

Olin kerrankin ajoissa ja päätin tehdä pipon siskontytölleni joululahjaksi. Kuinka pipo sai muotonsa, jääköön se kertomatta... Mutta päällinen trikoota, vuori velouria ja kukkakedolla liihottelee virkattu perhonen.

Tästä kaikki alkoi...

Päätin ommella itse verhot uudelle toimistollemme ja pyysin äidiltäni ompelukonetta lainaan. Melkein suorat paneeliverhot kankaasta syntyi, samoin melkein suora kaitaliina. Sittemmin on tullut ommeltua sitä sun tätä, hankittua käytetty saumuri (mutta ei vieläkään sitä omaa ompelukonetta) ja rakennettua oma pieni ompelusoppi työhuoneeseen. 

04.11.2011 valmistui paneeliverhot ja kaitaliina Finlaysonin Coronna -kankaasta.